Tänään taas ajatus palaa menneeseen elämään. Nyt uskallan ajatella menneisyyttäni, uskallan olla rehellinen itselleni sillä olen löytänyt niin vankan perustan: Kristuskallion. Enää ei tarvitse pelätä elämää, ei menneisyyttäni eikä tulevaisuutta: olen Isän turvallisissa käsissä

Muistelin Tukholman aikojani, kuinka epätoivoisesti etsin rakkautta, että joku rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen. Löysin eräästä Tukholman lähiöstä komean mustalaispojan, kuka oli äärettömän väkivaltainen, lähes sadisti---hänellä oli paha olo. Lyönnitkin ovat olleet minulle rakkautta, olen kokenut niiden kautta että minua rakastetaan. Kuinka vääristynyt tunne-elämäni on ollutkaan.

"Olen särkynyt saviruukku, pala palata murruin pois. Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois...." lauletaan Saviruukussa. Niin olen itsekin antautunut Jumalan työpöydälle muokattavaksi uudeksi ruukuksi.Jeesus rakas, opeta minut rakastamaan itseäni, opeta minut rakastamaan lähimmäistäni. Meidän täytyy särkyä jotta Jumala voi luoda meissä uutta. Hän ei liimaa palasia kokoon vaan hellin käsin muovaa rikkinäisestä saviruukusta uutta.

Olen löytänyt jotain niin arvokasta: Jeesuksen Kristuksen. Enää ei tarvitse etsiä rakkautta huumeista ja maailmasta. Kuule, sinuakin rakastetaan juuri sellaisena kuin olet.