Olen ollut useita kertoja vankilassa, yhteensä useita vuosia, tuossa kivitalossa jossa ikkunoissa on ristikot ja joka pitää sisällään niin monta eri tarinaa, monta erilaista ihmiskohtaloa. Tuo keltainen talo, täynnä tuskaa ja ahdistusta, täynnä kadotettuja unelmia ja menetettyä toivoa. Mutta sinne mahtuu myös pilkahdus toivoa, sopeutumista olosuhteisiin kun ei muutakaan voi. Muistan erään kotirouvan, kuka oli vuosia kestäneen pahoinpitelyn jälkeen tarttunut vihdoin keittiön leipäveitseen: "vain yksi tökkäys", sanoi hän ja itki. Hän haki minulta anteeksiantoa: kerroin etten ole kenenkään tuomari, kuuntelija vain. Tämäkin rouva vaan tuotiin osastolle: koppiin ja ovi lukkoon: "aukeaa sitten xxxx" huusi vartija. Tuo nainen, kahden lapsen äiti ei kuulunut tuohon maailmaan. Kukaan henkilökunnasta ei perehdyttänyt häntä(tai ketään muutakaan) missä ollaan ja miten ollaan. Muistan hänen hämmennyksensä. Kuinka moni hakeutui minun seuraani: olin kuulema ihminen kenen voi luottaa ja kelle on helppo puhua. Niinpä, kuka kuunteli minua: Jumala kuuli.

Ennen uskon tietä olen rukoillut eniten juurikin vankilassa. Huusin tuskaani Jumalan puoleen kääntyneenä: Herra, AUTA!! Huumerikollisia, pahoinpitelyjä, haa: yksi pyromaanikin. Narkkareita, kiljua, huumeita, pillereitä. Niin monta erilaista henkirikosta joissa tekijä on hetken mielijohteesta tappanut: voi sitä tuskan määrää, sitä katumusta. He katuvat tänäkin päivänä tekoaan.

Ystäväni, toverini: ei ole suurta tai pientä syntiä: kaikki synnit ovat samanarvoisia Herramme edessä. Jeesuksen veri pesee puhtaaksi mustimmankin synnin. Olen saanut syntyä uudelleen, olen löytänyt Jeesuksen! Mikä parasta: Jeesus on tarjolla ihan jokaiselle, eikä maksa mitään.

Tuo maailma, vankilamaailma: olen ollut "helvetissä" enkä koskaan halua palata takaisin. Ehkä pahinta ei ollut vapauden menetys, sillä eihän sielua voi kahlita. Pahinta oli se, ettei voinut valita seuraansa, vaan oli pakko sopeutua yli 20 erilaisen ihmiskohtalon kanssa samalle pienelle osastolle, josta ei pääse ulos. Tuo ilma oli täynnä epätoivoa, surullisia ihmiskohtaloita: sitä ilmapiiriä ei voi sanoin kuvailla, sanat ovat riittämättömiä siihen.

Jeesus, rakas, rakas Jeesus on vapauttanut myös sielun vankilasta. Nyt olen saanut olla vapaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ei ole ahdistua, ei ole pelkoa. Sanassakin sanotaan ettei rakkaudessa ole pelkoa :"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. "1.Joh 4:18. Voi kuinka totta tuo onkaan, Raamatun jokainen sana on niin totta, minulle. Minun ei koskaan tarvitse enää pelätä, sillä Jeesus Kristus on kanssani. Hän suojaa minua pahuudelta, joka tulee aika ajoin voimakkaanakin ja koittaa vetää puoleensa. On oltava valppaana ja rukoiltava lakkaamatta. Jumala ei vaadi meiltä lapsiltaan mitään:"Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.  Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.  Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa.  Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta." 1.Tess.5:14-22 . Ei ylivoimaista, vai mitä. Rauhaa sullekin, ystäväni.