12-vuotias tyttö on sammunut oman kotinsa pihalle, varuskunnassa keskellä päivää. Äiti tulee ja kantaa tytön kotiin, peittelee sänkyyn ja  tuo vuoteen viereen  juomaa.. 13-vuotias tulee kotiin kadottuaan 2 vuorokaudeksi kaverin mökille bailaamaan: isä hakkaa tyttärensä koska on ollut huolissaan ja ei muuten osaa huoltaan purkaa. 14-vuotiaana tytär on jo poliisilaitoksella kuulusteltavansa  ja niin eteenpäin.

Tämä sama tyttö elää elämää ilman kemiaa vasta 39 vuoden päästä. Mitä tapahtui, miksi juuri hänelle kävi näin? Ei siihen osaa sanoa yksittäistä syytä, ei vieläkään, ehkei koskaan eikä tarvitsekaan. Viimeiset 11 vuotta hän on ollut lääkeellisessä hoidossa, koska päihderiippuvuus oli niin vahva ettei hän muutoin päässyt irti huumeista.

Sain vastata Jeesuksen kutsuun "kyllä" tammikuussa 2012. Silloin irtosin päihteistä, sekä halusin eroon lääkkkeellisestä hoidosta.Nyt elän enimmästä kertaa elämässäni vapaana mistään kemiasta, kiitos Jeesus siitä.

Mietin, kuinka paljon olen saanut kokemuksia elämästä, toisenlaisesta elämästä. Ilman niitä en olisi minä, juuri niin minun piti elää. Jumala näki ennalta minunkin elämäni. Ensimmäisen uskonratkaisuni tein jo 13-vuotiaana, enkelit ovat kulkeneet kanssani ja suojanneet minua.

Kerran olin kuskina, kun yht'äkkiä etupenkin kaveri vetäisi puukolla kaverilta takapenkillä kurkun auki. Syy: henkilö ei antanut pankkikortin tunnuslukua. Onneksi tämä henkilö ei kuollut. Tekijä on kuollut jo vuosia sitten. Siitä, mitä muuta olen nähnyt, en voi  kertoa kuin Jumalalle. Sillä kuitenkin minua sitoo tuo vaikeneminen, eikä minulla ole tarvetta lähteä kertoilemaan entisessä elämässäni näkemiä äärimmäisiä väkivallantekoja kellekään.

Mitä olenkaan nähnyt. Miksi olen nähnyt niin paljon? Ei Jumala tahdo että meitä sattuu, ei Jumala tahdo ihmiselle pahaa vaan hyvää. Isä rakastaa jokaista lastaan, myös sinua. Kuljin ja elin maailmassa jossa on toinen herra, saatanaksikin häntä kutsutaan,sielunvihollinen, helvetin herra jne .Saatana tahtoo vahingoittaa meitä, ei fyysisesti vaan hän tahtoisi sielumme omakseen. Sieluani et saa!  Olen Jumalan oma, sielúni ja sydämeni kuuluu Hänelle.

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Psalmi 23