keskiviikko, 4. maaliskuu 2020

this osm

tiistai, 10. helmikuu 2015

Puhdas viimeinkin

Päivä numero 5, jälkeen opiaattikorvaushoidon lopetuksen. Heräsin 03.30, hieman huonohko olo, muttei sen kummempi. Itse asiassa en ole joutunut kärsimään minkäänlaisista vieroitusoireista, yllätys yllätys jopa itselleni. Jumalalta sain kyllä lupauksen etten tule kärsimään lopettaessani hoitoni ja Hän on iäti uskollinen. Luotan Jumalaan, täydellisesti.

Kohtasin ihmisiä tuon viiden laitospäivän aikana, ihmisiä keistä suurin osa oli pakkohoidossa. Psyyke ei ollut kestänyt päihdekäyttöä. Ihania ihmisiä, ihan ikävä jäi! He ovat samalla viivalla kuin minä, vaikka itselläni on raittiutta yli 11 vuotta ja nyt olen puhdas kaikesta kemiasta: silti en voi kuin rakastaa noita ihmisiä. Tiedän mitä he käyvät läpi, millaista on käyttävän ihmisen elämä. Tuolla akuuttipäihdepsykiatrian osastolla vallitsi aivan mieletön yhteenkuuluvaisuuden ja "yksi kaikkien, kaikki yhden-puolesta"-tatsi. Voi heitä jotka kärsivät opiaattivieroitusoireista! Koitin jakaa positiivista ajattelua. Mutta itseni oli lähdettävä kotiin toipumaan, ettei laitoksessa oloni kääntynyt minua vastaan. Olen kuitenkin aina toipuva addikti, ja niin vahva käyttävän maailman ilmapiiri ei  voi olla vaikuttamatta omaan ajatteluun. Eilen oli käytävä omalla työpaikallani, etten kadota identiteettiäni.

Olosta, tunteista: vahvoja, ihania, aitoja tunteita.Ja tahdon tuntea tunteita! Narkomaanina en osannut tunnistaa tunteitani, en käsitellä niitä muuten kuin käyttämällä huumeita. Se on monen narkomaanin/alkoholistin kohtalo, ettei osaa elää tunteidensa kanssa. Ainoa tapa jolla ne kestää on käyttyää jotain päihdettä. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät,ettei kukaan halua päihderiippuvaiseksi, vaan on kysymys sairaudesta, useimmiten tunne-elämän sairaudesta. Kun opimme elämään tunteidemme kanssa, voimme aloittaa toipumisen.

Itselläni on lisäksi uskon kilpi suojana, Jeesus on kanssani joka hetki.

 

http://youtu.be/ku_yAbY5Wgw

torstai, 1. tammikuu 2015

Mennyttä ja tulevaa

Tänään taas ajatus palaa menneeseen elämään. Nyt uskallan ajatella menneisyyttäni, uskallan olla rehellinen itselleni sillä olen löytänyt niin vankan perustan: Kristuskallion. Enää ei tarvitse pelätä elämää, ei menneisyyttäni eikä tulevaisuutta: olen Isän turvallisissa käsissä

Muistelin Tukholman aikojani, kuinka epätoivoisesti etsin rakkautta, että joku rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen. Löysin eräästä Tukholman lähiöstä komean mustalaispojan, kuka oli äärettömän väkivaltainen, lähes sadisti---hänellä oli paha olo. Lyönnitkin ovat olleet minulle rakkautta, olen kokenut niiden kautta että minua rakastetaan. Kuinka vääristynyt tunne-elämäni on ollutkaan.

"Olen särkynyt saviruukku, pala palata murruin pois. Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois...." lauletaan Saviruukussa. Niin olen itsekin antautunut Jumalan työpöydälle muokattavaksi uudeksi ruukuksi.Jeesus rakas, opeta minut rakastamaan itseäni, opeta minut rakastamaan lähimmäistäni. Meidän täytyy särkyä jotta Jumala voi luoda meissä uutta. Hän ei liimaa palasia kokoon vaan hellin käsin muovaa rikkinäisestä saviruukusta uutta.

Olen löytänyt jotain niin arvokasta: Jeesuksen Kristuksen. Enää ei tarvitse etsiä rakkautta huumeista ja maailmasta. Kuule, sinuakin rakastetaan juuri sellaisena kuin olet.
 

maanantai, 22. joulukuu 2014

Elämääni vol II

Palataan tuohon 14-vuotiaaseen tyttöön. Miksi hänellä on tarve päihdyttää itsensä,? Menee jokunen vuosi kunnes tuo tyttö kasvaa fyysisesti naiseksi ja etsii rakkautta maailmasta. Hän saa kaksi lasta, joista ei kykene huolehtimaan. Jossain syvällä sisimmässään hän uskoo että lapsi parantaisi hänet huumeriippuvuudesta, tapahtuisi ihmeparantuminen. Kuinka hän osaisi rakastaa ja antaa rakkautta, ottaa rakkautta vastaan, kun ei ole löytänyt rakkautta sisältään. Ei tuo ihmisen kuva osaa rakastaa, ei ole oppinut rakastamaan. Jokunen vuosi kuluu kunnes tuo samainen pieni tyttö kuka huutaa apua koko olemuksellaan, on jo Tukholman lähiössä amfetamiiniluukuissa, pitäen sitä aarreaittana. Vuotta myöhemmin hän taas on Kööpenhaminassa, tällä kertaa astuu mukaan kuvioon heroiini----ja silloin lähtee sekin pieni osa elämää hänestä. Hän kokee siihenastisen elämänsä rakkauden: heroiinin, tuon salakavalan paholaisen rakkauden. Se rakkaus tuhoaa vielä lisää: se tuhosi kaiken eteensä tulevan, mikään ei enää tuntunut miltään. Tyhjä sieluko? Tyhjä, musta sydän?

Ei, sielu on tallella, samoin sydän puhdas, sillä olen ottanut Jeesuksen ensimmäisen kerran elämäni Herraksi jo vuonna -76, ollessani 13-vuotias. Taivaan Isä varjeli nuo kaikki vuosikymmenet minua ja sydämeni säilyi puhtaana, puhtaana pahalta, sillä Pyhän Hengen sinetti oli sydämessäni

koko ajan. Kun kerran ottaa Jeesuksen sydämeensä, ei Hän koskaan hylkää meitä, vaikka me kääntäisimme Hänelle selkämme. Minun matkani takaisin kesti 35 vuotta, kaikki nuo vuodet etsin rakkautta. Ja rakkaus oli sisälläni, Jeesus Kristus asui sydämessäni. Ja asuu tänä päivänä. En enää ihmettele, miksi Hän säästi minut kuolemasta huumeisin: Hänellä on minulle toinen tehtävä, minua tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Jokaisen on kuljettava oma polkunsa, sillä ei hiuskaan putoa ihmisen päästä Jumalan sitä tietämättä.

Suosittelen Jeesusta, kokeile, se ei maksa mitään ja siitä saa sellaiset kicksit, joita ei mistään maan päällä voi saada. On upeaa saada itkeä kiitollisuudesta ensimmäiseksi aamusta ja nukahtaa uneen kiittäen. Rauha on laskeutunut sydämeeni, myrskyävä meri on tyyntynyt. Rakastan Sinua, Jeesus!

 

"Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;
älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan. Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä

Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät
mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta
Sentähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!"Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.
Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle
kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä." Ef 5: 6-20

sunnuntai, 12. lokakuu 2014

Elämääni

12-vuotias tyttö on sammunut oman kotinsa pihalle, varuskunnassa keskellä päivää. Äiti tulee ja kantaa tytön kotiin, peittelee sänkyyn ja  tuo vuoteen viereen  juomaa.. 13-vuotias tulee kotiin kadottuaan 2 vuorokaudeksi kaverin mökille bailaamaan: isä hakkaa tyttärensä koska on ollut huolissaan ja ei muuten osaa huoltaan purkaa. 14-vuotiaana tytär on jo poliisilaitoksella kuulusteltavansa  ja niin eteenpäin.

Tämä sama tyttö elää elämää ilman kemiaa vasta 39 vuoden päästä. Mitä tapahtui, miksi juuri hänelle kävi näin? Ei siihen osaa sanoa yksittäistä syytä, ei vieläkään, ehkei koskaan eikä tarvitsekaan. Viimeiset 11 vuotta hän on ollut lääkeellisessä hoidossa, koska päihderiippuvuus oli niin vahva ettei hän muutoin päässyt irti huumeista.

Sain vastata Jeesuksen kutsuun "kyllä" tammikuussa 2012. Silloin irtosin päihteistä, sekä halusin eroon lääkkkeellisestä hoidosta.Nyt elän enimmästä kertaa elämässäni vapaana mistään kemiasta, kiitos Jeesus siitä.

Mietin, kuinka paljon olen saanut kokemuksia elämästä, toisenlaisesta elämästä. Ilman niitä en olisi minä, juuri niin minun piti elää. Jumala näki ennalta minunkin elämäni. Ensimmäisen uskonratkaisuni tein jo 13-vuotiaana, enkelit ovat kulkeneet kanssani ja suojanneet minua.

Kerran olin kuskina, kun yht'äkkiä etupenkin kaveri vetäisi puukolla kaverilta takapenkillä kurkun auki. Syy: henkilö ei antanut pankkikortin tunnuslukua. Onneksi tämä henkilö ei kuollut. Tekijä on kuollut jo vuosia sitten. Siitä, mitä muuta olen nähnyt, en voi  kertoa kuin Jumalalle. Sillä kuitenkin minua sitoo tuo vaikeneminen, eikä minulla ole tarvetta lähteä kertoilemaan entisessä elämässäni näkemiä äärimmäisiä väkivallantekoja kellekään.

Mitä olenkaan nähnyt. Miksi olen nähnyt niin paljon? Ei Jumala tahdo että meitä sattuu, ei Jumala tahdo ihmiselle pahaa vaan hyvää. Isä rakastaa jokaista lastaan, myös sinua. Kuljin ja elin maailmassa jossa on toinen herra, saatanaksikin häntä kutsutaan,sielunvihollinen, helvetin herra jne .Saatana tahtoo vahingoittaa meitä, ei fyysisesti vaan hän tahtoisi sielumme omakseen. Sieluani et saa!  Olen Jumalan oma, sielúni ja sydämeni kuuluu Hänelle.

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Psalmi 23